Usko, toivo ja rakkaus
Usko vapauttaa toivoon,
Toivo vapauttaa rakkauteen,
Rakkaus vapauttaa uskoon.
(Hyvyyden tie 5:1)
Usko
Usko luo mahdollisuuden. Usko hyvyyteen on uskoa ihmisen luontaiseen pyrkimykseen hyvyyteen tai hyvään oloon ja ihmisen mahdollisuuteen kehittää kykyjään toimia hyvin sekä uskoa siihen, että jokaisen ihmisen on mahdollista olla hyvä sekä hyvyyden lisääntymiseen maailmassa. Usko Tiehen on uskoa suorittamattomaan toimintatapaan (wúwéi). Usko hyvyyteen on samalla sekä vastuuntuntoinen että vaatimaton asenne kaikkeen.
Toivo
Toivo on malttia odottaa jonkin sellaisen toteutumista, mikä ei ole vielä aistein todettavissa, mutta minkä tietää tai uskoo olevan mahdollista toteutua. Toivo on voimavara, jonka varassa kuljemme, kun emme tiedä miten käy ja toteutuvatko mahdollisuudet, joihin uskomme. Hyvyyden toivo on odottamista, että hyvyys lisääntyy ihmisten välillä ja lopulta voittaa kaiken pahuuden. Toivo on huoleton, itsevarma ja vaatimaton asenne totuuteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Rakkaus
Rakkaus on kokemuksellinen olotila hyväksytyksi tulemisesta ilman omia ponnisteluja sekä painetta osoittaa toisen ihmisen tärkeys. Rakkaus on voimavara, joka ohjaa meitä toimimaan oikealla tavalla suhteessa itseemme sekä lähimmäisiimme. Hyvyyden rakkautta on sen toivon rakastaminen, että jokainen ihminen voisi kokea itsensä rakastetuksi ja ymmärtäisi syvästi jokaisen ihmisen tärkeyden. Rakkaus on kärsivällinen, myötätuntoinen ja itsensä hillitsevä asenne toisia ihmisiä ja elämää kohtaan.
Uskossa pysytään, kun luotetaan rakkauteen.
Rakkaudessa pysytään, kun luotetaan toivoon.
Toivossa pysytään, kun luotetaan uskoon.
(Hyvyyden tie 5:5)