Ilo, rauha ja kiitollisuus

Itsekkyyden hylkääminen tuo kiitollisuuden.
Ylpeyden hylkääminen tuo rauhan.
Murheen hylkääminen tuo ilon.
(Hyvyyden tie 10:14)

Ilo

Ilo on sielun turvallisuudentunnetta, josta kasvaa avarakatseisuuden myötä rohkeus ja vaatimattomuus suhtautua kevyesti erilaisiin impulsseisin. Ilo on kokemusta siitä, että asiat ovat oikealla tolalla ja itsellä on mahdollisuus tehdä sitä mistä tykkää. Ihminen on luonnostaan iloinen. Ilo on vapautta ahdistuksista, järkytyksistä, surusta ja ehdottomuuden siteistä. Ilo saa ihmisen silmät loistamaan, mutta ruumiillinen väsymys tai psyykkiset ärsykkeet voivat saada ilon painumaan, latistumaan, sillä ilo on kuin vesihöyry, joka lämmetessään laajenee ja kevenee ja kylmetessään kutistuu ja tulee painavammaksi.

Rauha

Rauha on sielun itseluottamusta, josta rauhallisuuden myötä kasvaa rehellisyys ja luottamus elämään kohtaan ja siinä selviytymiseen kaikissa tilanteissa. Rauha on kokemusta, että mikään ei uhkaa ja sen tiedostamista, että, jos jotain yllättävää tapahtuukin, toisten ja omalla avulla niistä tapahtumista ei muodostu pysyvää uhkaa. Rauha on vapautta kiihtymyksestä, halveksunnasta, epäluuloista ja kärsimystä synnyttävistä paineista. Rauha on kuin raitista, kosteaa ilmaa, jossa tuoksuu luottamus ja hyvä tahto toisia kohtaan.

Kiitollisuus

Kiitollisuus on sielun mielihyvää, josta tyytyväisyyden myötä kasvaa arvostus omaa osaa kohtaan. Kiitollisuus on kokemusta siitä, että on tullut rakastetuksi ja välittämisen tärkeydestä. Kiitollinen mieli ei ole mitään vailla ja kokee saaneensa enemmän kuin olisi ansainnut omien tekojensa tähden. Kiitollisuus on vapautta penseydestä, pettymyksestä, avuttomuudesta ja palvonnan harhakuvista. Kiitollisuus on kuin pulppuava lähde, jossa kirkasta virvoittavaa vettä riittää rajattomasti.

Ilo saa aikaan kiitollisuutta.
Kiitollisuus saa aikaan rauhaa.
Rauha saa aikaan iloa.
(Hyvyyden tie 10:15)